Lifestyleä karjalaisittain

Pashaa ja kulitsaa – heikko vai hyvä suoritus?

  • Pashaa ja kulitsaa – heikko vai hyvä suoritus?

Pääsiäinen alkaa pikkuhiljaa olla ohi tältä vuodelta. Enää toinen pääsiäispäivä jäljellä ja sen jälkeen alkaa paluu arkeen. Kuinka näyttäytyi karjalaisuus meidän perheen pääsiäisen vietossa? Vai näyttäytyikö mitenkään?

Erinäisten kiireiden takia pääsiäinen näkyi meillä tänä vuonna lähinnä vain ruokapöydässä eli virpomiset, pääsiäismunien koristelut yms. jäi tekemättä. Miten karjalaisuus sitten voi näkyä pääsiäisajan ruokapöydässä? Ortodoksisuus liittyy vahvasti karjalaisuuteen ja siten myös ortodoksiseen vuotuiskiertoon kuuluneet paastonajat näyttäytyivät karjalaisessa ruokakulttuurissa. Pisin näistä oli seitsemän viikon paasto ennen pääsiäistä. Tämä pitkä paastojakso alkoi kolmella valmistusviikolla, joiden aikana luovuttiin ensin lihasta ja viikon kuluttua maidosta laskiaissunnuntaina. Paastonaikana syötiin lähinnä kalaa, tosin osa kieltäytyi siitäkin. Viljaruoat, kasvikset ja sienet ovat muutama esimerkki sallituista raaka-aineista. Tavallisimmin keitettiin erilaisia puuroja veteen tai kasviliemeen. Ankarin paastoviikko oli piinaviikko ja eritoten pitkäperjantai, jolloin paastosivat luterilaisetkin. Paasto päättyi pääsiäislauantain puolenyön kirkkoon, jonka jälkeen kiirehdittiin juhlapöytään. Juhlapöydän tarjoiluihin kuului yleensä monet piirakat, pashat ja kananmunat.

Tässä kohtaa ensimmäinen miinusmerkki itselle. Ei ole tullut paastottua. Ei edes pitkänäperjantaina, kuten luterilaiselle sopisi… Syöminen kun on niin kovin mukavaa puuhaa, niin ei ole käynyt paasto mielessäkään vaikka sille toki olisi erilaisia kulttuurisia ja terveydellisiä perusteita.

Mitä sitten löytyi meidän pääsiäisen ruokapöydästä? Pashaa, kulitsaa ja lammasta. Kaikki itsetehtyä, joten siitä annan itselle kolme pistettä. Pasha lienee useimmille tuttu, koska sitä saa annospakkauksissa kaupastakin kiireiselle nykyihmiselle. Tosin omasta mielestä kaupan pasha jää makuvertailussa kovin kauaksi itsetehdystä. Niinpä teimmekin sen itse ja vasta hankittuun pashamuottiin. Pashamuotti oli Pohjois-Karjalassa tehty, paikallisesta koivusta. Hyvästä ostoksesta puolikas lisäpiste.

Kulitsa sen sijaan monesti ihmisille hieman vieraampi. Wikipedia tietää kertoa, että kulitsa on ”pyöreäksi muotoiltu hiivataikinasta valmistettu vehnänen, joka on kotoisin Venäjältä ja kuuluu ortodoksien pääsiäisperinteisiin”. Muistuttaa siis jossain määrin tavallista pullaa, mutta voi sisältää esimerkiksi appelsiinin kuorta, rusinoita ja korintteja. Kulitsan kaltaiset pääsiäisleivonnaiset siunattiin yleensä kirkossa. Tätä tekstiä kirjoittaessani minulle selvisi, että kulitsasta tulisi ensin leikata sentin kerros päältä pois ja seuraavat kerrokset tulisi jakaa neljään osaan. Miinuspiste tuli tästäkin… Suoraan tuli nyrhittyä kulitsaa miten sattuu.

Mikä on siis tämän oman mielivaltaisen pistelaskuni lopputulema? Oliko suoritus heikko vai hyvä: 3,5 pluspistettä ja 2 miinuspistettä. Yksi miinuspiste ehkä vielä siitä, että kovin suppea oli meidän pääsiäispöydän valikoima, vaikka perinteet antaisivat mahdollisuuden runsaampaan tarjoiluun. Puoli pistettä jäimme plussalle. Melko heikko tulos siis… Paljon jää parannettavaa tuleviin pääsiäisiin.

 

Lähde: Jaakko Kolmonen 1987. Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat